Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi.
Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.
Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.
Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.
Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.
Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.
Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.
Kansat suistuivat kuoppaan — itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan — itse he olivat sen virittäneet.
Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)
Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!
Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.
Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!
Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)
[H: Psalmi 10] Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.
Jumalaton ylvästelee: “Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!” Siinä hänen ajatuksensa.
Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,
sanoo itsekseen: “Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!”
Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.
Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.
Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.
Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.
Hän sanoo itsekseen: “Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa.”
Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!
Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?
Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.
Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!
Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.
Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.
Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
*Psalmit 9 ja 10 kuuluvat yhteen. Ne muodostavat alkutekstissä ns. alfabeettisen psalmin, jossa säkeiden alkukirjaimet noudattavat heprean aakkosten järjestystä.
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herraan minä turvaan. Kuinka voitte sanoa minulle: “Pakene vuorille kuin lintu!
Jumalaton jännittää joustaan, nuoli on jo jänteellä. Pimeän turvin hän tähtää syyttömään.
Kun kaikki perustukset revitään, mitä vanhurskas voi enää tehdä?”
Herra on pyhässä temppelissään, hänen valtaistuimensa on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät kaiken, hänen katseensa tutkii ihmissydämet.
Herra tutkii vanhurskaat ja jumalattomat. Hän vihaa sitä, joka rakastaa vääryyttä.
Satakoon jumalattomien päälle tulta ja tulikiveä! Polttava tuuli olkoon malja, joka heidän on juotava!
Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa.
Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.
Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin. Ei ole enää luottamusta ihmisten kesken.
Toinen toistaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä.
Mykistä, Herra, kavalat kielet, vaienna ne, jotka kerskuvat:
“Kielemme tekee meidät vahvoiksi, meillä on sana hallussamme, kukaan ei voi meille mitään!”
“Kun heikkoja sorretaan ja köyhät vaikeroivat, minä astun esiin”, sanoo Herra. “Minä tuon avun ja pelastan heidät”, lupaa Herra.
Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta.
Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä.
Joka puolella jumalattomat rehentelevät, ja turmelus saa vallan.
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: “Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Mieletön se, joka ajattelee: “Ei Jumalaa ole.” Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää.
Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.
Kaikki ovat luopuneet hänestä — kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.
Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät sitä kuin leipää. He ovat unohtaneet Herran.
Vielä he joutuvat kauhun valtaan, sillä Jumala on oikeamielisten puolella.
Te voitte tehdä tyhjäksi köyhän hankkeet, mutta Herra on hänen turvansa.
Kunpa Siionista jo tulisi apu Israelille! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Daavidin psalmi.
Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi?
Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta.
Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon.
Se, joka kaihtaa kunniattomia mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka pysyy valassaan vaikka omaksi vahingokseen.
Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää.
Daavidin runo.
Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: “Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!”
Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.
Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!
Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani.
Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.
Daavidin rukous.
Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin.
Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa.
En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.
Sinun poluillasi minä olen pysynyt, jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle. Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle.
Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat väkevällä kädelläsi kaikki ne, jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.
Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan —
jumalattomat väijyvät henkeäni, veriviholliseni saartavat minut!
He ovat kovettaneet sydämensä ja puhuvat röyhkeästi ylvästellen.
Nyt he ovat jo kintereilläni ja piirittävät minut, vaanivat tilaisuutta iskeäkseen minut maahan.
He ovat kuin saalista himoitseva leijona, kuin piilopaikassaan väijyvä peto.
Riennä avuksi, Herra! Astu jumalattomia vastaan, paina heidät polvilleen! Pelasta minut miekallasi!
Vapauta minut kädelläsi, Herra, pahojen ihmisten vallasta, noiden ihmisten, joille tämä elämä on kaikki. Suojattiesi vatsan sinä täytät, heidän lapsensa saavat syödä kyllikseen, ja ruokaa riittää lastenkin lapsille.
Minä saan nähdä sinun kasvosi, sillä minä olen viaton. Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).