Daavidin psalmi. Lauletaan muistutusuhria uhrattaessa.
Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita!
Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan.
Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa.
Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
Minun haavani märkivät ja löyhkäävät — se on mielettömyyteni syytä.
Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.
Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.
Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.
Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.
Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu.
Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla.
Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan. He punovat kavalia juonia kaiken aikaa.
Minä olen kuin kuuro — en kuule mitään, olen kuin mykkä — en suutani avaa.
Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan.
Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.
Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!
Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä.
Minä tunnustan rikkomukseni, olen murheellinen syntieni tähden.
Mutta vihamieheni ovat voimissaan, monet vihaavat minua ilman syytä.
He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät minua, vaikka olen tahtonut heille hyvää.
Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!
Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!
Laulunjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi.
Minä ajattelin: “Olen varuillani, etten syyllisty puheissani syntiin. Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti, kun jumalattomia on paikalla.”
Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä, minä vaikenin, mutta turhaan: tuskani vain yltyi.
Sydämeni oli kuin tulessa, huokaukseni olivat kuumat kuin liekki. Minun täytyi avata suuni ja puhua.
Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. (sela)
Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi.
Päästä minut kaikista synneistäni, älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.
Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani, sillä sinulta tulee kaikki.
Ota vitsauksesi minun päältäni, en kestä enää kätesi iskuja.
Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä hänen syntiensä vuoksi, sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan, niin kuin koi tuhoaa vaatteen. Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)
Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin.
Käännä pois syyttävä katseesi, jotta saisin jälleen iloita, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi — niitä on enemmän kuin voin luetella.
Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä, mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.
Siksi minä sanoin: “Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.”
Minä julistan sinun vanhurskauttasi temppeliin kokoontuneelle kansalle, en lakkaa siitä puhumasta. Herra, sinä tiedät sen!
Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi. En ole salannut juhlakansalta, kuinka hyvä ja uskollinen sinä olet ollut.
Herra, ethän ota minulta pois armoasi! Sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi varjelkoon minua aina.
Onnettomuudet saartavat minut, niitä on lukematon määrä! Syntini ovat minut vanginneet, vieneet silmieni valon, niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, rohkeuteni on kadonnut.
Herra, ole armollinen, pelasta minut! Herra, riennä avukseni!
Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka tahtovat minulle pahaa.
Kauhistukoot onnettomuuttaan ne, jotka ilkkuvat minulle: “Siitä sait!”
Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, iloitkoot ja riemuitkoot sinusta. Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, saakoot aina sanoa: “Suuri on Herra!”
Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy!
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.
Herra varjelee häntä, ja hän saa elää. Kaikki ylistävät hänen onneaan. Herra ei jätä häntä vihamiesten armoille.
Herra tukee häntä, kun hän on sairas, ja nostaa hänet tautivuoteelta.
Minä sanon: Herra, armahda minua, tee minut terveeksi! Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.
Viholliseni toivovat minulle pahaa: “Kunpa hän pian kuolisi, kunpa hänen nimensäkin unohtuisi!”
Jos joku tulee minua katsomaan, hän puhuu tyhjänpäiväisiä. Hän tarkkailee minua ilkein ajatuksin, lähtee pois ja ryhtyy heti parjaamaan.
Vihamieheni punovat juonia minua vastaan ja kuiskuttelevat keskenään:
“Häneen on iskenyt kalman koura, ei hän siltä sijaltaan enää nouse!”
Vieläpä ystäväni, johon luotin ja joka söi minun pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan.
Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet.
Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua.
Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi.
Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen.
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi.
Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen?
Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: “Missä on Jumalasi?”
Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa.
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella.
Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat — kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.
Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa.
Minä sanon: Jumala, kallioni, miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin, kun vihamieheni herjaavat minua ja huutelevat kaiken päivää: “Missä on Jumalasi?”
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
*Psalmit 42 ja 43 kuuluvat yhteen.
Hanki minulle oikeutta, Jumala, aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan. Pelasta minut pahojen ja petollisten kynsistä!
Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
*Psalmit 42 ja 43 kuuluvat yhteen.
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi.
Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.
Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.
Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.
Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta,
mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.
Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)
Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana.
Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.
Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan.
Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi.
Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.
Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.
Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni,
kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.
Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi.
Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.
Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön. Sinä peitit meidät pimeydellä.
Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.
Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!
Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?
Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.
Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi, rakkauslaulu. Lauletaan niin kuin “Liljat”.
Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle — olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä.
Kuningas, olet kaunein ihmisten joukossa, sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja. Siunatkoon Jumala sinua iäti!
Vyötä miekka kupeellesi, sankari, pukeudu valtaan ja loistoon.
Nouse taisteluun totuuden ja oikeuden puolesta, aja köyhän asiaa. Tehköön oikea kätesi pelottavia tekoja.
Olkoot nuolesi terävät, kansat alistukoot valtaasi, pettäköön vihollistesi rohkeus!
Sinun valtaistuimesi on niin kuin Jumalan, se pysyy ikuisesti, sinun valtikkasi on oikeuden valtikka.
Sinä rakastat oikeutta ja vihaat vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on nostanut sinut veljiesi joukosta ja voidellut sinut riemun öljyllä.
Vaatteesi tuoksuvat mirhalta, aaloelta ja kassialta. Norsunluupalatseista kaikuu sinun iloksesi kielisoitinten musiikki.
Hovisi kaunistuksena on kuninkaiden tyttäriä, kuningatar seisoo oikealla puolellasi yllään Ofirin kultaa.
Kuule, tyttäreni, kuuntele neuvoani. Unohda kansasi, unohda isäsi suku.
Sytyttäköön kauneutesi kuninkaan! Hän on sinun herrasi. Kumarru hänen eteensä,
sinä Tyroksen prinsessa. Maan rikkaat pyrkivät lahjoillaan sinun suosioosi.
Kuninkaan tytär saapuu palatsiin kaikessa loistossaan, hänen vaatteensa ovat kullalla kirjotut.
Juhlapuvussa hänet viedään kuninkaan eteen. Neidot, ystävättäret, seuraavat häntä.
Heitä viedään riemusaatossa, he astuvat kuninkaan palatsiin.
Nouskoot sinun poikasi, kuningas, isiesi sijaan, saat asettaa heidät ruhtinaiksi maahasi.
Minä säilytän nimesi polvesta polveen, ja sen tähden kansat ylistävät sinua nyt ja aina.
Laulunjohtajalle. Korahilaisten laulu. Korkea ääniala.
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela)
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)
Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.
Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa.
“Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa.”
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).