Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.
Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!
Herra on Korkein, pelätkää häntä! Hän on suuri, koko maailman kuningas.
Hän alisti kansat valtaamme, kansanheimot jalkojemme alle.
Hän valitsi meille hyvän maan. Se on ylpeytemme, hänen rakkaan Jaakobinsa ylpeys. (sela)
Jumala nousee valtaistuimelleen, riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme, ylistäkää ja laulakaa!
Hän on koko maailman kuningas. Laulakaa hänelle psalmi.
Jumala on kansojen kuningas, hän istuu pyhällä istuimellaan.
Kansojen ruhtinaat kokoontuvat yhdessä Abrahamin jälkeläisten kanssa, sillä Jumalan vallassa ovat maan mahtavat, hän on kaikkein korkein.
Laulu, korahilaisten psalmi.
Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Hän asuu omassa kaupungissaan, pyhällä vuorellaan.
Se kohoaa korkealle, se on koko maan ilo. Siion on kuin pohjoinen vuori, se on suuren kuninkaan kaupunki.
Jumala asuu sen palatseissa, hän on sen vahva turva.
Kuninkaat kokoontuivat yhteen ja hyökkäsivät Siionia vastaan.
Mutta he hämmästyivät sitä minkä näkivät, kauhistuivat ja ryntäsivät pakoon.
Pelko iski heihin, niin kuin tuska iskee synnyttäjään,
niin kuin itätuuli, kun se murskaa Tarsisin-laivat.
Mistä ennen olimme kuulleet, sen omin silmin näimme Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)
Jumala, me kerromme temppelissä sinun armollisista teoistasi.
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit.
Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.
Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.
Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
*Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
*Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
*49:14,15 Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.
Asafin psalmi.
Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.
Siionista, täydellisen kauniista, Jumala ilmestyy kirkkaudessaan.
Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa hänen ympärillään.
Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii kansansa tilille.
“Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani, jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton.”
Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta. Hän on oikeuden Jumala. (sela)
“Kuule, kansani, mitä sinulle puhun, kuule, Israel, mitä sinulta liitossani vaadin! Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
En nuhtele sinua uhriesi tähden, sillä polttouhrisi ovat aina edessäni.
En vaadi härkää talostasi, en vuohia tarhoistasi,
sillä minun ovat kaikki metsän eläimet, kaikki eläimet tuhansilla vuorilla.
Minun ovat kaikki vuorten linnut ja laaksojen moninaiset eläimet.
Jos minun olisi nälkä, en sanoisi sitä sinulle, sillä minun on koko maanpiiri, kaikki mitä on.
Söisinkö härkien lihaa, joisinko vuohien verta?
Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”
Jumalattomalle Jumala sanoo: “Miten sinä voit kertoa käskyistäni, kuinka uskallat puhua minun liitostani,
sinä, joka et ota vastaan ojennusta vaan heität käskyni selkäsi taakse?
Jos näet varkaan, otat hänet ystäväksi, pidät yhtä avionrikkojien kanssa.
Sinä annat suusi puhua pahaa, kielesi punoa petosta.
Sinä istut ja puhut pahaa veljestäsi, panettelet oman äitisi poikaa.
Pysyisinkö hiljaa, kun sinä teet noin? Sinä luulet, että minä olen sinun kaltaisesi. Mutta minä panen sinut vastaamaan teoistasi, asetan sinut tuomiolle.
Ymmärtäkää tämä, te jotka unohdatte Jumalan! Muuten minä raatelen teidät, eikä pelastajaa ole.
Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä, saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa.”
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden — ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata,
niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi.
Jumala, pelastajani, päästä minut verivelasta, niin minä riemuiten ylistän hyvyyttäsi.
Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi.
Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä, polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.
Osoita Siionille laupeutesi ja rakenna jälleen Jerusalemin muurit!
Silloin otat taas vastaan määräuhrit, ja alttarille tuodaan teurashärät.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Laulunjohtajalle. Virsi, jonka Daavid sepitti, kun edomilainen Doeg oli kertonut Saulille: “Daavid on mennyt Ahimelekin luo.”
Miksi ylpeilet pahuudellasi, sankari? Jumalan uskollisuus kestää päivästä päivään.
Sinä punot turmiollisia juonia, kielesi on kuin terävä veitsi, sinä petturi!
Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin totuutta. (sela)
Sinä rakastat parjausta ja panettelua, petoksen kieltä.
Sen tähden Jumala murskaa sinut, hän tarttuu sinuun ja tempaa sinut teltastasi, kiskoo juuresi irti elävien maasta. (sela)
Kun hurskaat tämän näkevät, pelko valtaa heidät. Mutta pian he nauravat:
“Noin siinä kävi, kun hän ei ottanut Jumalaa turvakseen! Hän luotti suureen rikkauteensa, turvautui tuhoisiin juoniinsa.”
Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon.
Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.
Laulunjohtajalle. Kuorolauluna. Daavidin virsi.
Mieletön se, joka ajattelee: “Ei Jumalaa ole.” Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat, inhottavia heidän tekonsa. Kukaan heistä ei tee hyvää.
Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.
Kaikki he ovat hylänneet hänet, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.
Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät sitä kuin leipää. He ovat unohtaneet Jumalan.
Vielä he joutuvat kauhun valtaan — ennennäkemättömän kauhun — sillä Jumala lyö hajalle kansansa vainoojien luut. Jumala on heidät hylännyt, ja häpeä on heidän osansa.
Kunpa Siionista jo tulisi apu Israelille! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.
Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Virsi, jonka Daavid sepitti kun sifiläiset olivat kertoneet Saulille: “Daavid piileksii meidän luonamme.”
Jumala, pelasta minut nimesi tähden, hanki minulle oikeus voimallasi!
Jumala, kuule minun rukoukseni, kuuntele tarkoin, mitä minä sanon.
Röyhkeät miehet kävivät kimppuuni, sortajat tavoittelevat henkeäni. He eivät välitä Jumalasta. (sela)
Mutta Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni.
Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra, sinä olet uskollinen, vaienna heidät!
Minä uhraan sinulle kiitokseksi, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.
Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon.
Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin virsi.
Kuuntele rukoustani, Jumala, älä kätkeydy, kun pyydän apua.
Kuuntele minua ja vastaa minulle, ahdistus painaa mieltäni. Olen suunniltani pelosta,
kun vihollinen huutaa uhkauksia, kun jumalattomat ahdistavat minua. He kaatavat päälleni onnettomuutta, syyttävät minua vihassaan.
Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni.
Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut.
Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan.
Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. (sela)
Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta.
Herra, saata heidät sekasortoon, sekoita heidän neuvonpitonsa. Joka päivä minun täytyy katsella kaupungissa riitaa ja väkivaltaa.
Ne kiertävät kaupunkia yötä päivää, väijyvät sen muureilla. Vääryys ja tuho asuvat sen sisällä,
turmelus sen keskellä, sorto ja petos vallitsevat sen toreilla.
Jos vihollinen herjaisi minua, sen kyllä kestäisin. Jos vihamies nöyryyttäisi minua, minä voisin piiloutua.
Mutta sinä olet kaltaiseni, ystäväni ja uskottuni.
Ystävinä vaelsimme yhdessä Jumalan huoneeseen.
Kuolema periköön heidät, menkööt he elävinä alas tuonelaan! Heidän asuinsijansa ovat pahuutta täynnä.
Minä huudan Jumalaa, ja hän pelastaa minut.
Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan, ja hän kuulee ääneni.
Kun minua vastaan käydään sotaa ja monet hyökkäävät kimppuuni, hän päästää minut rauhaan.
Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät, hän, joka hamasta ikuisuudesta on hallinnut valtaistuimellaan. (sela) Viholliseni eivät muutu, eivät kunnioita Jumalaa.
Petturi käy ystäviensä kimppuun ja rikkoo liittonsa.
Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy, mutta hänellä on paha mielessä. Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi mutta teräviä kuin paljastettu miekka.
Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.
Murhamiehet ja petturit sinä, Jumala, syökset syvimpään kuoppaan, he eivät elä puoleenkaan ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).