10. KATISMA

Psalmi 70 [71]

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.

Sinä olet vanhurskas, pelasta minut, vapahda minut! Kuule minun pyyntöni ja auta minua.

Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. Sinä, joka tahdot pelastaa minut, sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.

Jumala, pelasta minut pahojen käsistä, riistäjien ja sortajien vallasta.

Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti.

Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä.

Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, mutta sinä olet luja turvani.

Siksi minun suuni tulvii kiitosta ja alati ylistää ihanuuttasi.

Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat.

Minun viholliseni väijyvät minua ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:

“Jumala ei ole enää hänen kanssaan, käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.”

Jumala, älä ole kaukana! Jumala, riennä minua auttamaan.

Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani, kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!

Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä.

Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.

Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.

Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.

Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.

Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat.

Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen,

niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!

Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.

Lakkaamatta minun kieleni kertoo vanhurskaudestasi. Minun ahdistajieni osaksi tuli häväistys ja pilkka.

 

Psalmi 71 [72]

Salomon psalmi.

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!

Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,

niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.

Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva, maan vähäiset saakoot hänen apunsa, ja sortajat hän murskatkoon,

niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu.

Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle, kuin maahan lankeava kevätsade.

Kukoistakoon oikeus hänen päivinään, ja vallitkoon rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole.

Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.

Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.

Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.

Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,

sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.

Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta,

lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis.

Eläköön hän kauan ja saakoon Saban kultaa. Rukoilkoon kansa aina hänen puolestaan, pyytäköön lakkaamatta hänelle siunausta,

niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti, vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti, laiho on sankka kuin Libanonin metsä ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa.

Pysyköön hänen nimensä ikuisesti, muistettakoon se aina auringon alla. Tuokoon se kaikille siunausta, ja kansat ylistäkööt hänen onneaan.

Ylistetty on Herra, Israelin Jumala, ihmeelliset ovat hänen tekonsa, ei ole hänelle vertaa!

Ylistetty ikuisesti hänen nimensä kunnia. Maa on täynnä hänen kirkkauttaan. Aamen, Aamen.

Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät tähän.

— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).

 

Psalmi 72 [73]

Asafin psalmi.

Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.

Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.

Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.

He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.

Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.

He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.

Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.

Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!

He sanovat: “Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä.”

Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?

Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.

Jos sanoisin: “Noin minäkin tahdon puhua”, pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.

Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.

Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.

Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.

Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.

Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.

Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

 

Psalmi 73 [74]

Asafin virsi.

Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?

Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.

Suuntaa askeleesi lohduttomille raunioille: vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössäsi.

Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä.

Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät,

ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset.

He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon.

He sanoivat: “Me tuhoamme kaiken”, ja he polttivat Jumalan pyhäköt koko maasta.

Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä, meillä ei enää ole profeettoja, ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu.

Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?

Miksi pidättelet kättäsi? Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu!

Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla.

Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät.

Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.

Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit ehtymättömät virrat.

Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.

Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.

Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.

Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki.

Älä unohda liittoasi, kun väkivalta pesii maan pimennoissa.

Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.

Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää.

Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy.

— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).

 

Psalmi 74 [75]

Laulunjohtajalle. Lauletaan kuin “Älä tuhoa”. Asafin psalmi, laulu.

Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.

— Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.

Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan. (sela)

— Mahtailijoille minä sanon: “Älkää mahtailko!” ja jumalattomille: “Älkää ylvästelkö!

Älkää korottako itseänne, älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”

Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, joka heidät korottaisi.

Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja hän alentaa.

Herralla on kädessään malja täynnä kuohuvaa, väkeväksi maustettua viiniä. Siitä hän kaataa jumalattomille, ja heidän on juotava se, nieltävä pohjasakkoja myöten.

Minä ylistän iäti Herraa, laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

Hän murtaa jumalattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.

 

Psalmi 75 [76]

Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Asafin psalmi, laulu.

Juudassa Jumala tunnetaan, hänen nimensä on suuri Israelissa.

Salemissa on hänen majansa, Siion on hänen asumuksensa.

Siellä hän on murtanut tuliset nuolet, kilvet, miekat ja kaikki aseet. (sela)

Häikäisevä on sinun kirkkautesi, olet mahtavampi kuin ikuiset vuoret.

Soturit riisuttiin aseista, sankarit vaipuivat uneen, heidän kätensä eivät totelleet heitä.

Kun sinä, Jaakobin Jumala, ärjäisit, hevoset ja ajajat jähmettyivät.

Herra, sinä olet pelottava. Kuka voi kestää, kun vihasi syttyy?

Taivaasta sinä kuulutat tuomiosi. Peloissaan maa vaikenee,

kun Jumala käy tuomitsemaan. Hän pelastaa heikot ja sorretut. (sela)

Ihmisten vihakin koituu sinulle ylistykseksi, eloon jääneet viettävät kiitosjuhlaa.*

Kun Herra, teidän Jumalanne, on täyttänyt pyyntönne, tuokaa hänelle, mitä olette luvanneet. Tuokoot naapurikansatkin uhrilahjojaan pelottavalle valtiaalle.

Hän täyttää pelolla kansojen kuninkaat, hän lannistaa ylpeät ruhtinaat.

*76:11 Alkuteksti on vaikeaselkoinen. Toisen tulkinnan mukaan siinä mainitaan kaksi kansaa: “Edom joutuu vihassaankin ylistämään sinua, / Hamatissa eloon jääneet viettävät kiitosjuhlaa.”

 

Psalmi 76 [77]

Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi.

Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton, minä mietin, ja tuska valtaa minut. (sela)

Sinä et anna silmieni ummistua, mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.

Minä ajattelen muinaisia aikoja, muistelen menneitä vuosia.

Minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ajatukset kiertävät päässäni.

Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä?

Onko hän iäksi evännyt laupeutensa, yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?

Onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? (sela)

Minä ajattelen: “Siinä on tuskani syy, että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen.”

Minä muistelen tekojasi, Herra, muistan ihmeitä, joita muinoin teit.

Minä ajattelen kaikkia töitäsi, mietin sinun suuria tekojasi.

Jumala, pyhät ovat sinun tiesi. Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.

Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä, olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.

Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin heimon. (sela)

Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, syvyydet vavahtelivat.

Pilvet syöksivät vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, tulinuolesi halkoivat taivasta.

Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät, salamat valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi.

Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi — jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt.

Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron.

— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).