Daavidin rukous.
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Varjele minua, minä olen hurskas ja uskollinen, auta palvelijaasi, joka turvaa sinuun. Sinä olet minun Jumalani.
Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
Ei ole vertaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Herra.
Sinä olet luonut kaikki kansat. Ne tulevat eteesi ja kumartavat sinua, ne kunnioittavat sinun nimeäsi, Herra.
Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala.
Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi.
Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.
Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa.
Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri.
Katso puoleeni, armahda minua! Anna minulle voimaa, pelasta minut, olenhan palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika.
Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.
Korahilaisten psalmi, laulu.
Herra on perustanut oman kaupunkinsa pyhille vuorille.
Hän rakastaa Siionia, sen portteja, enemmän kuin mitään muuta Jaakobin kaupunkia.
Kunniakasta on kaikki, mitä sinusta kerrotaan, Jumalan kaupunki! (sela)
Kuulkaa, Egypti ja Babylon, Filistea, Tyros ja Nubia, kuulkaa, naapurit, mitä kerron teille: “Hän on syntynyt siellä!”*
Ja Siionille ilmoitetaan: “Se mies on syntynyt täällä!” Korkein pitää Siionin lujana.
Herra kirjoittaa kansojen kirjaan: “Hän on syntynyt Siionissa.” (sela)
Ja kaikki tanssivat ja laulavat: “Sinussa ovat minun lähteeni!”
*87:4 Alkutekstissä oleva “Rahab” tarkoittaa tässä Egyptiä, vrt. Jes. 30:7.
Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi.
Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.
Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!
Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.
Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,
olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan — nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.
Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.
Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)
Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.
Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.
Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)
Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!
Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?
Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.
Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?
Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.
Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.
Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.
Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Esrahilaisen Etanin virsi.
Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa. Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen:
sinun armosi kestää iäti, sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas.
“Minä, Herra, olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen vannonut palvelijalleni Daavidille:
‘Minä annan sinun sukusi jatkua iäti, sinun valtaistuimesi kestää polvesta polveen!’” (sela)
Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.
Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat, jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.
Herra, kaikkivaltias Jumala, kuka on sinun kaltaisesi? Herra, sinä olet väkevä, olet kaikessa uskollinen.
Sinä hallitset meren pauhun, tyynnytät aaltojen tyrskyn.
Sinä iskit hengiltä Rahabin, syvyyksien pedon, löit väkevällä kädelläsi viholliset hajalle.
Sinun on taivas ja sinun on maa, sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on.
Pohjoisen ja etelän sinä olet luonut, Tabor ja Hermon ylistävät sinun nimeäsi.
Käsivartesi on voimaa täynnä, kätesi on voittoisa ja väkevä.
Vanhurskaus ja oikeus ovat valtaistuimesi perusta, armo ja uskollisuus ovat sinun palvelijasi.
Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.
Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!
Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi: “Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän.
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan.
Vihollinen ei häntä yllätä eikä vääryyden tekijä häntä sorra.
Minä murskaan viholliset hänen tieltään, lyön maahan hänen vihamiehensä.
Armoni ja uskollisuuteni ovat hänen rinnallaan, ja minun avullani kohoaa hänen mahtinsa sarvi.
Hänen kätensä ulottuu läntiseen mereen, hänen oikea kätensä Eufratvirtaan saakka.
Hän sanoo minulle: ‘Sinä olet minun isäni, olet Jumalani, turvakallioni.’
Minä otan hänet esikoisekseni, nostan kuninkaista korkeimmaksi.
Koskaan en ota häneltä pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta.
Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.
“Jos hänen jälkeläisensä hylkäävät minun lakini eivätkä vaella niin kuin oikeuteni vaatii,
jos he halveksivat minun säädöksiäni eivätkä pidä minun käskyjäni,
niin minä rankaisen heitä heidän rikoksistaan, kuritan heitä heidän syntiensä tähden.
Mutta armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju.
Minä en riko liittoani, en muuta sitä, minkä olen luvannut.
Minä olen vannonut pyhän nimeni kautta, ja minun valani pitää. En valehdellut, kun lupasin Daavidille:
‘Sinun sukusi pysyy iäti, sinun valtaistuimesi kestää edessäni niin kauan kuin aurinko,
se pysyy ikuisesti niin kuin kuu.’ Korkeuksissa on uskollinen todistaja.” (sela)
Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet.
Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa.
Sinä revit rajoilta hänen varustuksensa, raunioitit hänen linnoituksensa.
Nyt kaikki ohikulkijat ryöstävät häntä, naapurit tekevät hänestä pilkkaa.
Sinä vahvistit hänen vastustajiaan, annoit hänen vihollisilleen aihetta riemuun.
Sinä käänsit hänen miekkansa häntä itseään vastaan, et tukenut häntä taistelussa.
Sinä teit lopun hänen loistostaan, suistit maahan hänen valtaistuimensa.
Sinä riistit häneltä nuoruuden päivät, kiedoit hänet häpeän viittaan. (sela)
Herra, kuinka kauan? Kätkeydytkö sinä ainiaaksi? Kuinka kauan vihasi leimuaa kuin tuli?
Muista, Herra, kuinka lyhyt on ihmiselämä, kuinka mitättömiksi olet luonut Aadamin lapset!
Onko ketään, joka ei kerran kuolisi, joka välttyisi joutumasta tuonelan kouriin? (sela)
Herra, missä on uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jotka kerran Daavidille annoit valalla vannoen?
Älä unohda, Herra, kuinka palvelijoitasi häväistään! Kansojen pilkka raastaa sydäntäni.
Herra, katso kuinka vihollisesi herjaavat! He pilkkaavat voideltusi kohtaloa.
Ylistetty olkoon Herra ikuisesti! Aamen, Aamen.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: “Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.
Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.
Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.
Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,
sanoo näin: “Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.
Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.
Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.
Herra sanoo: “Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.”
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).