Psalmi, sapattilaulu.
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Mutta minun voimani kohoaa kuin villihärän sarvi, sinä voitelet minut tuoreella öljyllä.
Minä saan nähdä vihollisteni kärsivän tappion, saan kuulla vastustajieni aikeiden luhistuvan.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä. Herra on minun turvakallioni, hän ei vääryyttä tee.
Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman! Maanpiiri on lujalla perustalla, se ei horju.
Sinun valtaistuimesi on luja, se on ollut luja halki aikojen. Sinä olet ollut iäti.
Virrat pauhaavat, Herra, virrat pauhaavat kohisten, virrat pauhaavat ja jylisevät.
Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra!
Sinun säädöksesi, Herra, ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan.
Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!
Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.
Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.
He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia
ja sanovat: “Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa.”
Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
Hän, joka on luonut korvan — hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän — hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja — hänkö ei rankaise?
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.
Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?
Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.
Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.
Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.
Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!
He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.
Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.
Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.
Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.
Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
— Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.
He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.
Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.
Silloin minä vihassani vannoin: “He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut.”
Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja.
Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,
tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan,
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen! Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä.
Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas! Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoot maa ja sen luodut, humiskoot ilosta metsien puut
Herran edessä, sillä hän tulee! Hän tulee tuomaan oikeutta, hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Tuli kulkee hänen edellään ja polttaa hänen vihollisensa viimeistä myöten.
Hänen salamansa valaisevat maanpiirin, maa näkee ne ja vapisee.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Häpeän saavat kuvien palvojat, turhaan he kerskuvat kivijumalillaan. Herran edessä kumartuvat maahan kaikki jumalat.
Siion kuulee sen ja iloitsee, kaikki Juudan kaupungit riemuitsevat, sillä sinun tuomiosi, Herra, ovat oikeat.
Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias, kaikkia jumalia korkeampi.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Psalmi.
Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon
Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Herra on kuningas — vaviskaa, kansat! Hän on kuningas, hänen istuintaan kannattavat kerubit — vavahda, maa!
Suuri on Herra, Siionin Jumala! Hän on kaikkien kansojen yläpuolella. Ylistäkää hänen nimeään, kansat,
hän on suuri ja pelättävä! Hän on pyhä.
Sinä, väkevä kuningas, rakastat oikeutta. Sinä loit oikeudenmukaisuuden, sinä opetit Israelille oikeuden ja vanhurskauden.
Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen valtaistuimensa eteen, hänen jalkojensa juureen! Hän on pyhä.
Mooses ja Aaron olivat hänen pappejaan, Samuel huusi avuksi hänen nimeään. He huusivat Herraa, ja hän vastasi.
Pilvipatsaasta hän puhui heille, ja he pitivät käskyt ja säädökset, jotka hän heille antoi.
Herra, meidän Jumalamme! Sinä vastasit heille, sinä annoit heille anteeksi, vaikka rankaisitkin heitä heidän teoistaan.
Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen pyhää vuortaan kohden! Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.
Kiitospsalmi.
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.
Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
Daavidin psalmi.
Minä laulan oikeudesta ja uskollisuudesta, laulan sinun ylistystäsi, Herra.
Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu.
En ryhdy mihinkään mikä on pahasta lähtöisin. Minä vihaan juonittelua, pysyn loitolla siitä.
Olkoon vilppi minusta kaukana, pahuudesta en tahdo tietää.
Sen, joka toista panettelee, minä vaiennan. Kopeaa katsetta ja ylpeää sydäntä minä en siedä.
Kenet miehistä näen luotettavaksi, sen otan lähelleni. Ken vaeltaa totuuden tietä, se saa olla palvelijani.
Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni.
Joka aamu minä käyn oikeutta, minä hävitän maastani lainrikkojat. Minä hävitän väärintekijät Herran kaupungista.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).