Daavidin psalmi.
Herra sanoo minun herralleni: “Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen.
Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli!
Nyt sinulla on valta, kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä. Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin, sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta.”*
Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: “Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.”
Herra on sinun oikealla puolellasi. Kun hän vihastuu, hän murskaa kuninkaat.
Hän tuomitsee kansat: kaikkialla on ruumiita, joka puolella on katkottuja päitä.
Kuningas juo purosta matkansa varrella. Voittoisana hän kohottaa päänsä.
*110:3 Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.
Halleluja!
Koko sydämestäni minä ylistän Herraa oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, hän muistaa liittonsa ikuisesti.
Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, hänen säädöksensä eivät muutu.
Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa, hän sääti liittonsa ikuiseksi. Hän on pelottava, hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää. Kaikukoon Herran ylistys ajasta aikaan!
*Psalmi on alkutekstissä ns. alfabeettinen psalmi, ks. Ps. 9.
Halleluja!
Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä.
Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen.
Vauraus ja rikkaus täyttää hänen kotinsa. Hänen vanhurskautensa pysyy.
Pimeydessäkin koittaa oikeamieliselle valo. Vanhurskas on anteeksiantava ja laupias.
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Sen nähdessään jumalaton vimmastuu, kiristelee hampaitaan, pakahtuu raivoonsa. Tyhjiin raukeavat jumalattomien toiveet!
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
*Psalmi on alkutekstissä ns. alfabeettinen psalmi, ks. Ps. 9.
Halleluja!
Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa
mutta näkee alas maan syvyyksiin. Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Hän turvaa hedelmättömälle naiselle kodin, antaa hänelle lapsia ja äitiyden ilon. Halleluja!
[H: Psalmi 114] Kun Israel lähti Egyptistä, kun Jaakobin suku jätti vieraan maan,
Herra teki Juudasta pyhäkkönsä, Israelista oman valtakuntansa.
Meri näki tämän ja pakeni, Jordanin vedet kääntyivät takaisin.
Vuoret hyppivät kuin karitsat, kukkulat kuin säikyt lampaat.
Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet? Miksi käännyt takaisin, Jordan?
Vuoret, miksi hypitte kuin karitsat? Miksi, kukkulat, säikytte kuin lampaat?
Vapise, maa, Herran edessä, Jaakobin Jumalan edessä!
Hän muuttaa kallion kosteikoksi, avaa kivipaadesta vesilähteen.
[H: Psalmi 115] Älä meille, Herra, älä meille anna kunniaa, mutta anna kunnia omalle nimellesi, sinä hyvä ja uskollinen!
Miksi saisivat vieraat kansat sanoa: “Missä on heidän jumalansa?”
Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.
Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä.
Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät haista.
Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa, niillä on jalat, mutta ne eivät kävele, niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä.
Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat.
Sinä, Israel, luota Herraan! Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
Aaronin suku, luota Herraan! Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne.
Herra muistaa meitä ja siunaa meitä, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua.
Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat, niin pieniä kuin suuria.
Lisätköön Herra kansaansa, teitä ja lapsianne, polvesta polveen.
Siunatkoon teitä Herra, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille.
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.
Mutta me kiitämme Herraa nyt ja ikuisesti. Halleluja!
[H: Psalmi 116a] Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä: “Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
[H: Psalmi 116b] Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla.
Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista.
Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?
Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani.
Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden.
Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki.
Herra, kuule minua, palvelijaasi! Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni.
Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja ylistän sinun nimeäsi.
Minkä olen Herralle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden
Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen. Halleluja!
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa.
Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa.
Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien.
Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin?
Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani.
On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun.
On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun.
Viholliset saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
He piirittivät ja saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
He piirittivät minua kuin mehiläisparvi, mutta hetkessä he hävisivät kuin palavat ohdakkeet. Herran nimessä minä nujerran heidät!
He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni.
Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut.
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen!
Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).