Halleluja!
Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat,
te, jotka toimitatte palvelusta Herran temppelissä, Jumalamme temppelin esipihoilla!
Ylistäkää Herraa, hän on hyvä! Soittakaa hänen nimensä kunniaksi, se on ihana ja suloinen!
Herra on valinnut omakseen Jaakobin, omaksi kansakseen Israelin.
Herra on suuri, minä tiedän sen, meidän Herramme on suurempi kuin mikään muu jumala.
Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja syvyyden vesissä.
Hän nostattaa pilvet maan reunamilta, hän lähettää salamat, avaa sateelle tien ja päästää varastoistaan tuulet puhaltamaan.
Herra löi kuoliaaksi Egyptin esikoiset, niin ihmisten kuin eläinten.
Sinun keskelläsi, Egypti, hän teki ihmeitä ja tunnustekoja faraolle ja hänen joukolleen.
Hän löi suuret kansat, hän surmasi mahtavat kuninkaat
— Sihonin, amorilaisten kuninkaan, Ogin, Basanin kuninkaan — hän kukisti Kanaanin valtakunnat
ja antoi niiden maat omalle kansalleen, perintömaaksi Israelille.
Herra, sinun nimesi on ikuinen! Sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
Herra hankkii kansalleen oikeutta, hän on laupias palvelijoilleen.
Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä.
Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe,
niillä on korvat, mutta ne eivät kuule. Henkäystäkään ei ole niiden suussa.
Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat.
Israelin suku, kiitä Herraa! Aaronin suku, kiitä Herraa!
Leevin suku, kiitä Herraa! Kiittäkää Herraa kaikki te, jotka häntä pelkäätte!
Kiitetty olkoon Siionin Herra, hän, joka asuu Jerusalemissa. Halleluja!
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää jumalien Jumalaa! Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta! Iäti kestää hänen armonsa.
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on levittänyt maan vetten päälle. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki auringon hallitsemaan päivää. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän löi Egyptiä, surmasi sen esikoiset. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän vei Israelin pois Egyptistä. Iäti kestää hänen armonsa!
Hänen väkevä kätensä, kohotettu kätensä sen teki. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän halkaisi Kaislameren kahtia. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän vei Israelin kansan vetten välitse. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän syöksi faraon joukkoineen Kaislamereen. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän johdatti kansaansa autiomaassa. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän kukisti suuret kuninkaat. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän löi hengiltä mahtavat kuninkaat. Iäti kestää hänen armonsa!
Sihonin, amorilaisten kuninkaan, hän löi. Iäti kestää hänen armonsa!
Ogin, Basanin kuninkaan, hän löi. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän antoi kaikki heidän maansa Israelille. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän antoi ne perintömaaksi palvelijalleen Israelille. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän muisti meitä, kun meitä poljettiin. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän tempasi meidät sortajiemme käsistä. Iäti kestää hänen armonsa!
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille. Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa! Iäti kestää hänen armonsa!
Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.
Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: “Laulakaa meille Siionin lauluja!”
Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?
Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää, muista edomilaisia, muista, miten he huusivat: “Repikää, repikää se maan tasalle!”
Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit.
Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
Daavidin psalmi.
Koko sydämestäni minä sinua kiitän, sinua minä soitollani ylistän — sinua, en muita jumalia.
Minä kumarrun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi armosi ja uskollisuutesi tähden. Suuri on sinun nimesi, luja on antamasi lupaus.
Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta.
Herra, kiittäkööt sinua kaikki kuninkaat, kun he kuulevat, mitä sinä sanot!
Laulakoot Herran teistä, sillä Herran kunnia on suuri!
Herra on korkeuksissa, mutta hän näkee alhaisimmankin ja erottaa jo etäältä ylpeän.
Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, sinun väkevä kätesi pelastaa minut.
Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: “Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”,
sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.
Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät! Kaikotkaa, murhamiehet!
He ovat sinun vihollisiasi, he vetoavat sinuun valheellisesti ja vannovat väärin sinun nimeesi.
Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!
Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.
Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä!
He hautovat mielessään katalia, yhtenään he ovat haastamassa riitaa.
Heidän kielensä on terävä kuin käärmeen kieli, kyyn myrkkyä heillä on huulillaan. (sela)
Herra, suojele minua, älä anna minun joutua jumalattomien käsiin. Varjele minua väkivallantekijöiltä, jotka juonillaan yrittävät kaataa minut.
Nuo röyhkeät miehet ovat virittäneet minulle paulat ja langat, pingottaneet verkon tieni yli, piilottaneet loukkuja tuhokseni. (sela)
Minä luotan sinuun, Herra, sinä olet minun Jumalani, kuuntele, mitä sinulta pyydän!
Herra, sinä olet väkevä auttajani, sinun kätesi suojaa minua taistelussa.
*Herra, älä anna käydä toteen sen, mihin jumalattomien mieli palaa, tee tyhjäksi ylvästelijöiden juonet! (sela)
*Paljon pahaa ovat ahdistajani tehneet puheillaan — kääntykööt ne heitä itseään vastaan!
Satakoon heidän ylleen hehkuvia hiiliä! Herra, syökse heidät tuleen, syökse kuiluun, josta ei pääse pois!
Panettelija älköön saako asua maassa, väkivaltaista vainotkoot onnettomuudet toinen toisensa perään.
Herra, sinä ajat köyhän asiaa, sinä hankit oikeutta onnettomalle, minä tiedän sen.
Oikeamieliset kiittävät sinun nimeäsi, rehelliset saavat asua lähelläsi.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).
*140:9-10 Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.
Daavidin psalmi.
Herra, minä huudan sinua! Riennä avukseni, kuule ääneni, kun sinua huudan!
Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri.
Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille.
Älä anna minun hairahtua pahaan, jumalattomien mielettömään elämään, veljeilemään pahantekijöiden kanssa, nauttimaan heidän herkkujaan.
*Oikein on, jos vanhurskas minua lyö. Auta, etten torju hänen kuritustaan — se on kuin öljyä pääni hiuksille! Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni jumalattomien pahuutta vastaan.
*Kun heidän johtajansa syöstään jyrkänteeltä, silloin kaikki ymmärtävät, kuinka lempeää minun puheeni oli.
*Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa, niin ovat heidän luunsa hajallaan tuonelan portilla.
Herra, minun silmäni katsovat sinuun, sinuun minä turvaan. Älä jätä minua suojaa vaille!
Varjele minua, että vältän jumalattomien ansat, pahantekijöiden pyydykset.
Sotkeutukoot he itse verkkoihinsa, minun tieni kulkekoon niiden ohi!
*141:5-7 Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.
Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous.
Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.
Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.
Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.
Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.
Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.
Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.
Olen satimessa — pelasta minut, niin saan kiittää sinun nimeäsi. Ystävät kokoontuvat ympärilleni, kun pidät minusta huolen.
Daavidin psalmi.
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon.
Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. (sela)
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan — osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn — opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani — opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Nimesi tähden, Herra, anna minun elää! Vapauta minut ahdingosta, sinä vanhurskas!
Tuhoa viholliseni, sinä uskollinen! Hävitä kaikki, jotka vainoavat henkeäni — minä olen sinun palvelijasi.
— Kunnia..., nyt ja aina... Halleluja (3).